Nyt kysytään tahtoa

En ole aivan äskettäin ollut runoilu tuulella- 10kk tauon jälkeen on hyvä päivittää blogia 🤣

Viimeksi kun kirjoitin ,valmistauduin syyskuun 2019 Porin kisoihin ja uhosin rikkovani 300kg YT-rajan.

No ei menny suunnitelmat smoothisti.Porin kisat jäi väliin kuumeen vuoksi ja lokakuussa repesi takareisi..

Sitkeällä kuntoutuksella sain reiden kuntoon ja tähtäsin 3/2020 Oulun SM-kinkereihin.

Kisoihin pääsin taas pienimmällä tulosrajan ylityksellä- 280kg.

Kuntoutus vei kehitystä kyykyn ja vedon osalta hieman taaksepäin tai vähintään piti sen jäissä 3kk.

Veto jännitti eniten vaikka korvien väliin oli taottu että reisi kyllä kestää.

Penkkiä olin tehnyt paljon reittä jumpatessa kuntoon, mutta se junnaa vaan samoissa kiloissa. Salilla nostetusta 61kg:sta ei ollu tietoakaan Oulussa vaan 60kg jäi 2 kertaa rinnalle.

Kyykyn 110kg jäädessä pohjaan tajusin että nyt on jääny keskivartalon ja pakaran reenit liian vähälle.

Veto oli ainoa ilon aihe- 130kg nousi ja se oli mulle kiitos kuntoutukseen käytetystä efortista😊

Taas kävin pitämässä häntäsijaa SM-Kisoissa ja tulos ei ollu kun +10kg edelliseen vuoteen verrattuna.

Henkilökohtaisesti jäi paska fiilis jo valmentajankin puolesta – jaksaa mua valmentaa mut sijoitus edelleen sama..Halusin että hän voisi olla tyytyväinen kehityksestä.

Yhteistulos 290kg ei vieläkään rikkonu tähtäimessä ollutta 300kg.

Mutta ruikutus sikseen!! Nyt vaan rautaa liikkumaan ja vahvistamaan heikkouksia, nyt kysytään tahtoa ja motivaatiota. Niin kova palo mulla on tähän lajiin etten todellakaan luovuta!

Ja on ainakin kehonhuollon merkitys korostunut. Hieronta on nyt vähintään 2vko välein kalenterissa.

Ja tää Korona show nyt on itseasiassa uusi mahdollisuus.

Kisojen jälkeen höntsäilin kotona 3 viikkoa monipuolisia treenejä heikkouksiin keskittyen ja sit sijoitin säästöjä ostamalla voimanosto kelpoiset painot tankoineen,telineen ja penkin kerrostalon olohuoneeseen- teen hoitoalalla töitä ja jo työnantajankin kehoituksesta en käy salilla tän Covid19-pandemian vuoksi.

Oulun kisojen jälkeen kävi ensimmäisen kerran 2 vuoteen edes mielessä että onko minusta tähän lajiin kun en kehity nopeammin.Sit palasin nopeasti todellisuuteen ja tein selkeät suunnitelmat tulevaisuuden varalle.Tämä laji todellakin kysyy tahtoa ja palkinto odottaa kovan työn tekijää vaikka sit vuosien päässä.

Ja sitäpaitsi, Eeva Wahlströmiä lainaten: ”Haluan pärjätä jossain sellaisessa ,missä en ole luontaisesti hyvä ja nähdä miten pitkälle voin päästä harjoittelemalla. ”

Word 👊